Tätä kysymystä on pohdittu satoja ellei tuhansia vuosia. Ja tästä on monen monta mielipidettä, teoriaa ja oletusta. Jokaisella synnyttäneellä naisella on asiasta omakohtainen kokemus. Kerron tässä kirjoituksessa oman oivallukseni asiasta.

Niille jotka eivät tiedä taustaani, tässä tiivistetty versio: Kun synnyin, minulla todettiin molemminpuolinen huuli-, ien-, suulakihalkio. Halkion takia minulle on tehty yhteensä 14 leikkausta ikävuosina 0-17. Lisäksi olen koko lapsuuteni juossut hammaslääkärissä hampaiden oikomishoidoissa. Voisin siis sanoa, että minulla on keskivertoa enemmän kokemusta fyysisestä kivusta ja kivun sietämisestä.

Viimeiset kymmenen vuotta vyöhyketerapeuttina ja doulana olen tutustunut huolellisesti mm. siihen, miten kipu ja kehon jännitystilat liittyvät toisiinsa, miten keholta puretaan jännityksiä, miten jännitykset kehossa vaikuttavat ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja miksi iso osa ihmisistä haluaa pitää kiinni oman kehonsa jännityksistä viimeiseen asti.

Kymmenen vuoden kokemuksella kehojännitysten (ja traumojen) parissa uskallan väittää, että PELKO ja KIPU kuuluvat yhteen kuin teroitin ja kynä. Pelko teroittaa kivusta esiin sen kiiltävimmän ja terävimmän terän. Ilman pelkoa kipu on tylppää ja tylsää, eikä toimi kunnolla. Pelko pitää myös huolen siitä, että ihminen ei rentoudu. Ihmisen mielelle on huomattavasti turvallisempaa olla samassa (jännittyneessä) tilassa kuin aina ennenkin. Muutos on aina pelottavaa! Rentoutuminen ja rentoutunut olotila on monille niin uutta ja ihmeellistä, että se tuntuu epäilyttävältä ja todellakin pelottavalta. Me suomalaiset olemme suorittajakansaa ja tottuneet jännittämään kehomme äärimmilleen. Siinä on toki hyvätkin puolensa, mutta monelle kehon erilaiset kiputilat pitkään jatkuneen jännityksen seurauksena laittavat lopulta selän seinää vasten, jolloin viimeistään aletaan opettelemaan rennompaa olemista ja eloa.

Paras video jonka näin muutama viikko sitten rentoutumisen merkityksestä kivun kokemisessa oli video naisesta, joka opetteli syvärentoutusmenetelmän ja synnytti sektiolla ilman nukutusta tai epiduraalia pelkästään tämän syvärentoutusmenetelmän avulla. Hänen mootivaationsa oli kohdallaan koska vakavan allergian takia hän ei voinut käyttää anestesiaa ja sektio synnytystapana oli myös hänen kohdallaan ainoa mahdollinen. Kun on pakko, löytyy yleensä myös keinot. Loistava esimerkki siitä, kuinka rento keho ei tunne kipua.

Minulla on kolme lasta, jotka synnytin alateitse ilman lääkkeellistä kivunlievitystä kun olin 32v, 39v ja 41v. Itse koen, että kohdunsuuni avautui ongelmitta, koska en pelännyt synnytykseen liittyvää kipua. Lapsuuden kipukokemukseni olivat koulineet minut ottamaan kipua vastaan, sietämään sitä ja ikäänkuin menemään sen läpi ja luottamaan siihen, että jossain kohtaa helpottaa. Ensimmäisessä synnytyksessäni en kokenut mitenkään valtavaa kipua. Intensiivistä synnyttäminen toki oli, ja loppuvaiheessa kiristävä tunne alapäässä tuntui siltä kuin kehoni olisi todellakin työntänyt pientä meloonia ulos minusta. Kolmannessa synnytyksessä tunsin suurinta fyysistä kipua ja synnytys oli myös kestoltaan pidempi kuin kaksi ensimmäistä. Mielestäni suurin syy kipuun kolmannessa synnytyksessä oli se, että kehoni ja mieleni eivät olleet ehtineet kunnolla palautua edellisestä raskaudesta ja synnytyksestä. Synnytyksen ja vauvavuoden intensiivisyys olivat vielä tuoreessa muistissa ja aiheuttivat jossain määrin huolta (pelkoa) siitä että kuinka selviän.

Tänä päivänä pelkään eniten sellaista kipua, joka tuotetaan minulle ’ulkoapäin’. Pelkään siis esimerkiksi hammaslääkäriä todella paljon! Viimeisimmän hammasoperaation jälkeen mietin mielessäni, että jos joku nainen pelkää fysiologista synnytystä yhtä paljon kuin minä hammaslääkäriä, hän todellakin tarvitsee avuksensa KAIKEN mahdollisen avun ja tuen, sekä lääkkeettömät että lääkkeelliset menetelmät, puolison, doulan, kätilön, lääkärin ja ja ja… ja todennäköisesti päätyy lopulta kuitenkin sektioon. Iso pelko yksinkertaisesti jäädyttää kehon (ja siis myös sen kohdun suun) ja koko ihminen on todellakin ’taistele tai pakene’ olotilassa. Tällöin ei missään nimessä voi puhua rentoudesta ja rauhallisuudesta. Synnytysfysiologisesti rentous, rauhallisuus ja synnytyskuplaan vaipuminen ovat ehdottomat MUST jutut jotta synnytys etenee sujuvasti ja ongelmitta. Mutta miten annat itsesi vajota mihinkään kuplaan jos pelkäät, jännität ja mielesi generoi kaikenmaailman huolia ja pelkoja koko ajan! Et mitenkään. Tai ehkä sittenkin – todella taitavan doulan avulla ❤ ❤ ❤

Voiko synnytys siis olla kivuton? Mitä mieltä sinä olet?

ERILAISIA RENTOUTUMISMENETELMIÄ satunnaisessa järjestyksessä:
– hypnoterapia ja muut syvärentoutusmenetelmät
– kehohoidot (vyöhyketerapia, osteopatia, hieronta, aromaterapia, energiahoidot, äänimaljahoidot …)
– TRE -menetelmä (tension/ trauma release exercise)
– jooga, pilates, mindfulness, meditaatio
– syöminen ja juominen hyvässä seurassa (en suosittele humalatilaan juomista vaikka sekin kyllä saattaa joskus rentouttaa… 😉
– hyvän, hauskan ja rentouttavan ohjelman tai leffan katsominen tai -kirjan lukeminen
– kylpyläreissu rakkaan kanssa
– vaeltelu/ oleskelu luonnossa
– nukkumaan meneminen ajoissa ja riittävä uni
– positiivisuus yleensä elämässä, huolien ja murheiden heittely ikkunasta pihalle, oman mielen treenaaminen itseä arvostavaan, rakastavaan ja hellivään suuntaan