”14:10:51 Tätä numerosarjaa en ole poistanut kännykkäni ajanotosta. Neljätoistatuntiakymmenminuuttiajaviisikymmentäyksisekuntia siitä kun poltot vaimollani olivat alkaneet. Istuin pölmistyneenä Naistenklinikan potilashuoneen tuolilla pieni tuhiseva nyytti sylissäni, kun tajusin että supistusten tiheyden seuraamiseen käynnistämäni ajanotto oli edelleen päällä. Oli elokuinen sunnuntaiaamu, kello oli viisi. Vaimoni oli heräämössä toipumassa keisarinleikkauksesta ja olin juuri saanut lähetettyä tekstiviestin sukulaisille, jossa kerroin että tyttöni painaa 4500 kiloa. Olin siis tosi väsynyt… ja samalla todella onnellinen – olin ollut todistamassa ensimmäistä kertaa jotain todella upeaa ja ainutlaatuista.
Mietin silloin ja edelleenkin, miten väsynyt olisinkaan ollut jos emme olisi tulleet palkanneksi doulaa. Neljäntoistatunninkymmenenminuutinjaviidenkymmenenyhdensekunnin aikana olisi voinut olla monta kertaa paniikki päällä – ilman Piiaa.
Siitä on nyt vähän yli kaksi vuotta, mutta antamasi apu on edelleen mielessä. Tyttö kasvaa ja voi hyvin. Kiitos.”